Puheita

Sana-lehden juttu 13.9.2007: (Eija Lehikoinen)

"Kirkon kynnystä madaltamassa"

Kemijärveläinen Janne Kaisanlahti, 23, haluaa olla madaltamassa seurakunnan korkeaa kynnystä.

Janne Kaisalahti tuli valituksi vuoden 2006 kirkollisvaaleissa äänivyöryllä kirkkovaltuustoon. Suuri luottamus laittoi nuoren miehen miettimään, miten pystyy vastaamaan ihmisten odotuksiin. Janne tietää kuitenkin tarkasti omat tehtävänsä ja tavoitteensa.

– Kirkkovaltuutetun on työssään jatkuvasti kuunneltava seurakuntalaisiltaan saamaansa palautetta. Kirkkovaltuutetun tehtävä ei myöskään ole vain nyökkäillä päätösesityksille ja jättää äänenkäyttö virrenveisuuseen kokouksissa, Kaisanlahti miettii.

Politiikka tuo Jannen mukaan ihmisistä usein esille kuitenkin kaikkein raadollisimman puolen.

– En minäkään ole säästänyt ruutia puolustaessani oikeaksi kokemiani asioita ja olen varmasti usein käyttänyt terävämpää kieltä kuin olisi tarvittu. Siksi on usein syytä pysähtyä tarkastelemaan omia tekemisiään sen sijaan, että tuudittautuu ajatukseen ”kun on oikealla asialla, niin kaikki on sallittua”, Kaisanlahti pohtii.

Usko perintönä isoäidiltä

Oman uskonsa eväät Janne sai sekä isoäidiltään että lukiosta. Isoäiti opetti häntä rukoilemaan iltarukouksen ja käymään kirkossa. Lukiossa uskonnon ja psykologian lehtorin Ritva Kajasviidan julistus Raamatusta teki puolestaan Janneen syvän vaikutuksen.

– Isoukkini oli opettanut lapsensa luottamaan kaikissa elämänvaiheissa Jumalan johdatukseen. Tämän saman luottamuksen elävään Jumalaan hänen tyttärensä, mummini, opetti minulle. Samalla perin myös isoäitini kautta raittiusaatteeni. Isoäiti näytti mallin, miten rikkaan elämän voi elää ilman alkoholia. Omista syistäni päädyin itse samaan elämäntapaan, Kaisanlahti sanoo.

– Lukion uskonnon ja psykologian lehtori kutsui Raamattua Jumalan rakkauskirjeeksi ihmiselle ja kuvasi ihmiskuntaa paholaisen panttivangeiksi, jotka Jumala tahtoo pelastaa. Opettajan välittämä usko ei ollut pelottavaa ja ahdistavaa, vaan lohdullista ja vapauttavaa. Pidin myös kovasti opettajan suvaitsevaisesta asenteesta toisia kristillisiä kirkkoja kohtaan. Vaikka mielipide-eroja onkin eri kirkkokuntien välillä, niin kaikki kristityt tunnustavat Kristuksen ihmiskunnan pelastajaksi.

Vaikka Jannelle usko on aina ollut itsestään selvä asia, on hän kuitenkin joutunut puntaroimaan vakavien kysymysten äärellä ja hänen uskonelämässään on ollut monenlaisia vaiheita. Rippikouluaikana Janne pohti sitä, että mitä hyötyä kristillisten arvojen ja kunniallisten elämäntapojen noudattamisesta on, jos synnit saa kuitenkin pyytämällä anteeksi.

– Oli pitkä aika, jolloin suhtauduin kirkkoon melko kriittisesti. Pohdiskeluihini auttoivat sittemmin arkkipiispa John Vikströmin kirja ”Etsimme vastausta uskon kysymyksiin”, Lars Leevi Laestadiuksen teokset ja eräät muut hengelliset teokset. Minulle vahvistui käsitys, että kukaan ei pelastu teoillaan, vaan yksin Jumalan armosta. Teot ovat uskon hedelmä. Hyviä tekoja ei tehdä pelastumisen vuoksi, vaan uskova ihminen haluaa tehdä niitä ja pyrkiä noudattamaan kristillisiä elämäntapoja.

Kirkko evankeliumin ilosanoman levittäjäksi

Kirkon tärkeimmäksi tehtäväksi Kaisanlahti kokee evankeliumin ilosanoman levittämisen. Lähetystyön johtokunnan puheenjohtajana Kaisanlahti voi olla kehittämässä toimintaa, jolla seurakunta pyrkii osaltaan noudattamaan Kristuksen lähetyskäskyä. Kaisanlahti haluaa olla myös omalta osaltaan edistämässä seurakunnan korkean kynnyksen madaltamista.

– Vaikka tämän maailman menoon ei pidä mukautua, niin seurakunnan on oltava helposti lähestyttävä tavalliselle ihmiselle.

Ideologisesti Janne kuvaa itseään arvokonservatiiviseksi. Hän kunnioittaa perinteisiä arvoja, mutta antaa myös tilaa uusille ajatuksille.

– Perusarvoni ovat ne, joiden varmalla pohjalla Suomen kansa on vuosisatojen myrskyissä seisonut – koti, uskonto ja isänmaa. Niitä tulisi mielestäni arvostaa yhteiskunnassamme huomattavasti nykyistä enemmän.

– En kuitenkaan usko, että kaiken uuden vastustaminen on mikään itseisarvo. En vastusta esim. naispappeutta, koska minun mielestäni naisen toimiminen pappina ei sodi kristillistä oppia vastaan. Olen kiitollinen kyllä siitä, että olen voinut tehdä hyvää yhteistyötä myös naispappeuden vastustajien kanssa.

Johdatukseen turvautuen

Janne Kaisanlahti on arkielämässään joutunut monta kertaa turvautumaan Jumalan johdatukseen. Sisäinen varmuus Jumalan olemassaolosta on antanut rauhallisen ja luottavaisen tunteen.

– Sisäinen varmuus antaa voimaa arkeen ja tiedon siitä, että kävi miten tahansa, epätoivoon ei ole syytä vaipua. Elämäni ei ole aina ollut helppoa. Olen saanut kaikissa elämänvaiheissa uskoa, että hyvä Jumala pitää minusta huolta ja että pahan valta maailmassa on jo saanut tuomion.

– Jos tunnen ahdistusta, yksinäisyyttä tai masennusta, muistan laulun sanat: ”Yksin en kulje, en hetkeäkään, vierelläin aina mä Jeesuksen nään.”

Isoäidiltä saatu rukouksen perinne kulkee vahvasti Janne Kaisalahden elämässä. Nuori mies uskoo rukouksen voimaan ja siihen, että Jumala kuulee ihmisten rukoukset.

– Aina tärkeiden ratkaisujen edellä on syytä rukoilla ja pyytää Jumalan johdatusta. Ja erityisesti poliittisessa toiminnassa on hyvä niin minun kuin muiden aina pitää mielessä Jeesuksen sanat: ”joka itsensä ylentää, alennetaan”. Olen myös monesti elämässäni jälkikäteen huomannut, että on ollut hyvä, etteivät jotkut rukouspyyntöni ole toteutuneet. Jumala on johdattanut minua paremmalla tavalla kuin olen itse osannut pyytää.