Elämänvaiheista

Tähän osioon olen koonnut joitakin tietoja ja muisteluksia omasta elämästäni ja sukuni vaiheista. Omien juurten tunteminen on ollut minulle hyvin tärkeä asia ja keskeinen osa identiteettiäni. Olen tehnyt jonkin verran suku- ja historiantutkimusta. Paitsi että se auttaa ymmärtämään omaa verenperimää ja kasvuympäristöään, niin uskon sen olevan muutoinkin opettavaista. Sanotaanhan, että viisas ihminen oppii omista virheistään - mutta vielä parempi on, jos toisten elämänvaiheisiin

Jo Urho Kekkonen on sanonut: "Viisas on se, joka ottaa opin omasta historiastaan, oman tulevaisuutensa hyväksi."

Lyhyesti elämästäni

Synnyin vuonna 1984 silloisessa Kemijärven aluesairaalassa. Olen asunut lapsuuteni Kemijärvellä, äitini kanssa Kemijärven Särkikankaalla. En kasvanut ydinperheessä, mutta vaikka vanhempieni yhteiselämä päättyikin ollessani lapsi, on yhteyteni molempien vanhempieni sukuihin säilynyt vahvana. Sekä isäni että äitini vanhemmat asuvat kaikki Kemijärvellä. Isäni asui työnsä vuoksi Sodankylässä. Hän ja äitipuoleni saivat kaksi poikaa, veljeni syntyivät vuosina 1989 ja 1992.

1989_hulda.jpgErityisen merkittäväksi hahmoksi varhaisvuosinani on muodostunut äidinäiti. Kun olin lapsi, ei minua laitettu päivähoitoon, vaan äitini käydessä työssä, olin mummin ja ukin luona, "Harjutien mummolassa". Else-mummi opetti minulle elämän perusarvot, joihin sisältyy usko Jumalaan ja iltarukous. Mummiltani olen perinyt myös ehdottoman raittiuden periaatteen, en siten, että sitä olisi tuputettu ahdasmielisesti, vaan luontevana ratkaisuna. Mummi opetti minulle myös matkailuharrastuksen. Kävimme lapsuusvuosinani useita kertoja mm. Kreikassa ja Ruotsin-risteilyillä sekä Terttu-tädin luona Tampereella. Olen tehnyt hänen samoin kuin monien muiden sukulaisten ja ystävien kanssa sittemmin kymmeniä koti- ja ulkomaanmatkoja. Lapsuudestani sain myös vanhempien ihmisten ja aiempien sukupolvien kunnioittamisen arvot. Muistan, miten mummi huolehti omasta vanhenevasta äidistään, Hulda Huttusesta. Monet kerrat jouduimme, joskus jopa keskellä yötä, lähtemään Rovaniemellä, kun isomummi oli huonommassa kunnossa. Hän kuoli helmikuussa 1990.

Lapsuudestani muistan, että olimme kesäisin paljon kesämökillä, jossa ukki piti matkamuistoliikettä. Levärannan mummola, isänisän lapsuudenkoti, jonka isänvanhemmat peruskorjasivat vuonna 1987, oli puolestaan paikka, jota kautta sain kosketuksen minulle tärkeään maaseutuyhteisöön. Pidän isäni kotikylää Levärantaa itsekin kotikylänäni.

Koska kasvoin käytännössä ainoana lapsena, ei minulla ollut kovin paljon ikäistäni seuraa lapsena. Kävin kuitenkin muutamissa kerhoissa. Opin lukemaan alle 4-vuotiaana. Koulutieni aloitin vuonna 1991 Särkelän koulussa Kemijärvellä. Pelkäsin, että koulussa minulla ei ole mitään tekemistä, kun osaan jo aakkoset. Pelko oli turha. Kouluvuodet olivat myös sosiaalisen kasvun aikaa.

Kolmannelle luokalle siirryin entiseen Seminaarin kouluun. Yläasteen kävin Lepistön koulussa. Valmistuin peruskoulusta keväällä 2000. Kouluvuosiin mahtuu paljon mieluisia ja myös epämieluisia muistoja. Yleisesti ottaen pidin koulunkäynnistä. Hyvää koulumenestystä pidettiin tärkeänä tavoitteena kasvatuksessani ja omaksuin sen aika kivuttomasti itsekin. Motivaatio ja hyvä opiskelutekniikka olivat Olen kohtuullisen mukavuudenhaluinen ihminen ja aloin jo ala-asteella kehitellä erilaisia lukutekniikoita, jotta asiat jäisivät päähän ilman tolkutonta pänttäämistä. Yliopistossa tästä oli hyötyä.

nneuvosto.jpgVuodet 2000-03 kävin Kemijärven Lukiota. Koulusta jäi minulle myönteinen kuva. Opettajakunta oli kokenutta ja hyvin persoonallista. Suosikkiopettajani oli Sissiksi kutsuttu ruotsin kielen lehtori; kirjoitinkin ruotsista sitten laudaturin. Tuohon aikaan ajoittuu myös yhteiskunnallinen heräämiseni. Liityin toukokuussa 2000 Suomen Keskustan jäseneksi, 15-vuotiaana. Lukiossa toimin oppilaskunta-aktiivina. Otimme kantaa myös paikallispolitiikan kiemuroihin, kun kävimme ns. lukiotaistelua puolustaen koulun silloista sijaintipaikkaa Kemijärven keskustassa. Taistelussa tuli monia osavoittoja, mutta viimeisen väännön hävisimme. Paljon ne kokemukset kuitenkin kasvattivat. Noina vuosina sain ensikosketuksiani myös kunnallispolitiikkaan, ensin perheeni kautta, kun äitini valittiin Kemijärven kaupunginvaltuustoon vuoden 2000 vaaleissa. Olin myös perustamassa Kemijärvelle nuorisoneuvostoa ja toimin yhden kauden sen jäsenenä.

Lukioaika oli minulle myös hengellisen kasvun aikaa. Rippikouluaikana uskonkäsitykseni horjuivat. En kyseenalaistanut Jumalan olemassaoloa, mutta kristinuskon peruskäsitykset tuntuivat vierailta. Kysymyksiini ja pohdintoihini sain vastaukset lukion uskonnon lehtori Ritva Kajasviidan kautta. Hänen opetuksena perustui vankasti kristillisiin perusarvoihin, mutta se ei ollut tuomitsevaa, vaan siitä huokui armo ja Jumalan rakkaus ihmisiä kohtaan. Sain tunnustaa Jeesuksen syntieni sovittajaksi. Ei se kasvattanut siipiä selkään eikä muuttanut elämääni ongelmattomaksi, mutta murtumaton perusta ottaa kaikki koettelemukset vastaan löytyi Golgatan ristin juurelta. Voin suositella lämpimästi kaikille!

Valmistuin ylioppilaaksi keväällä 2003. Kirjoitin äidinkielestä ja ruotsista laudaturit, pitkästä matematiikasta eximian, reaalista ja englannista magnat. Päästötodistuksen keskiarvo oli 9,7. Olin tuloksiin tyytyväinen, vaikka jotkut opettajat pelkäsivät, että pahoitan mieleni reaalin arvosanasta. En sitä kyllä surrut, vaan aloin heti valmistautua Lapin yliopiston oikeustieteellisen pääsykokeeseen. Koska en halunnut muuttaa Etelä-Suomeen, hautasin alkuperäisen suunnitelmani pyrkiä valtiotieteelliseen. Olin erittäin onnellinen, kun sain tiedon valinnastani. Pohdin hetken myös teologiseen pyrkimistä, mutta olen varma, että näin oli parempi. Ei minusta olisi kummoista pappia tullut.

Ennen yliopisto-opintojen alkua suoritin asepalvelukseni Jääkäriprikaatissa. Minusta ei tullut upseeria, vaikka upseerin poika olenkin. Sain kyllä yhden eli sen korpraalin natsan.

Oikeustieteellisessä opiskelu oli mielenkiintoista aikaa. Rovaniemelle en varsinkaan aluksi oikein kotiutunut, mutta suuren osan ajastani vietinkin Kemijärvelle ja vähitellen aloin saada tutavia myös Rovaniemeltä. Oikeustieteellinen koulutus on ollut suureksi avuksi myös yhteiskunnallisessa toiminnassa. Tulin opiskeluvuosinani mukaan Keskustanuorten toimintaan ja moniin eri järjestöihin, vaikka en mikään opiskelijapoliitikko ollutkaan. Vuonna 2006 minut valittiin Kemijärven kirkkovaltuustoon ja 2008 kaupunginvaltuustoon. Vuonna 2012 tulin valituksi ev. lut. kirkon kirkolliskokoukseen ja lakivaliokuntaan. Toimin myös Keskustan puoluevaltuustossa ja Lapin Keskustanuorten puheenjohtajana jossain vaiheessa.

Vuodet poliittisessa toiminnassa ovat olleet opettavaisia, joskus kantapään kauttakin. Suora luonteeni on kohdannut myös paljon vastusta ja arvostelua. En ole aina jaksanut vaieta, jos olen havainnut epäkohtia ja vallan väärinkäyttöä niissä yhteisöissä, joissa olen toiminut. Olen kyllä joskus ajatellut, että helpommallahan sitä pääsisi, kun keskittyisi vain omaan elämäänsä. Kuitenkin saamani palaute ja vaaleissa saamani kannatus ovat antaneet motivaatiota jatkaa yhteisten asioiden hoitamista. Virheitäkin olen tehnyt, ja toivottavasti niistä edes jotain oppinut. Olen myös siinä onnellisessa asemassa, että olen saanut joistakin järjestömaailmassa tapaamistani ihmisistä henkilökohtaisia, todella luotettuja ystäviä.

Tammikuussa 2009 kuoli ukkini äiti, Kiherin emäntä Hulda Kaisamatti. Olin aika tiiviisti mukana hänen elämänsä viimeisissä vaiheissa vajaan viiden eri hoitolaitoksissa viettyjen vuosien ajan ja myös lopun saattohoidossa. Hulda-mummista olen kertonut enemmän tällä sivulla.

Valmistuin oikeustieteellisestä oikeusnotaariksi 2009 ja oikeustieteen maisteriksi 2010. Työskentelin vajaan vuoden Lapin Keskustanuorten ma. toiminnanjohtajana. Tarkoitukseni oli siirtyä sen jälkeen oman alan töihin. Tie vei kuitenkin toiseen suuntaan, kun päädyin politiikan pyörteisiin kevään 2011 eduskuntavaaleissa. Tein koko kevään täyspäiväistä työtä ilman palkkaa lähinnä kahdelle naiselle, Katri Kulmunille ja Eeva-Maria Maijalalle. Katri tuli 1. varasijalle ja Eeva-Maria valituksi. Sen jälkeen tarkoitukseni oli päästä todella juridiikan pariin. En kampanjoinut tyttöjen hyväksi sen takia, että pääsisin itse eduskuntaan töihin. Kuitenkin erinäisten vaiheiden jälkeen päädyin Maijalan eduskunta-avustajaksi. Työskentelin eduskunnassa lähes kahdeksan vuotta, 9.8.2011-17.4.2019 välisen ajan. Se oli hieno näköalapaikka valtakunnalliseen päätöksentekoon.

Katri Kulmunia olin tukemassa Keskustan varapuheenjohtajaksi ja sitten puheenjohtajaksi. Työskentelin neljä ja puoli kuukautta myös Katrin erityisavustajana valtiovarainministeriössä. Katrin kohtelu kesällä ja syksyllä 2020 oli järkyttävä kokemus minullekin. Hän on kuitenkin siitä selvinnyt ja jaksanut jatkaa työtään lappilaisten hyväksi.

Muutin Rovaniemelle syksyllä 2014. Toimin kirkkovaltuutettuna Rovaniemellä 2015-18. Vuoden 2019 EU-vaaleissa olin ehdokkaana. Sain Lapissa eniten ääniä, vaikka jäin toki kauas läpimenosta. Toukokuussa 2019 muutin takaisin Kemijärvelle.

Toimin myös yksityisyrittäjänä ja pidän lakiasiaintoimistoa Lakipalvelu Janne Kaisanlahti. Olen viime vuosina kirjoitellut myös muutamia kirjoja. Pidän sitä hyvänä harrastuksena, jossa toivon kehittyväni.