Yhteisiä asioita

Olen monta kertaa elämäni aikana saanut kuulla, hyvin läheisiltäkin ihmisiltä, että: "Älä mene sinne tyhjää haukuttavaksi", "Ole niin ettei sulle tulis mitään vaikeuksia", "Keskity omaan elämääsi äläkä värkkää politiikassa." Mutta minähän en ole näistä, sinällään hyvää tarkoittavista ohjeista isommasti välittänyt. Olen ollut mukana monissa eri yhdistyksissä ja myös poliittisessa elämässä.

Yhteiset asiat ovat kiinnostaneet minua niin kauan kuin muistini kantaa. Vaalimainokset ja Kari Suomalaisen piirtämät poliittiset pilakuvat kiehtoivat mieltäni jo niihin aikoihin, kun aloittelin peruskoulua. Muistan Neuvostoliiton hajoamisen ja kommunismin romahtamisen, jota meillä iloittiin. Tosin samalla muistettiin, että suurvallan naapurissa pitää muistaa oma asemansa ja että Suomen turvallisuuden paras tae on Venäjän luottamus. Urho Kekkonen oli jo pienenä sankarini, on edelleen. Vuoden 1994 presidentinvaaleissa perheeni kannatti ensin Väyrystä ja sitten Rehniä, vaikka pahalta tuntuikin. Muistan hyvin saman vuoden lokakuussa käydyn EU-kansanäänestyksen. Koin tuolloin, 9-vuotiaana, että jotain historiallista on tapahtumassa. Lapsuuskotini oli jäsenyyttä vastaan ja tuolloin muodostui myös oman EU-kriittisen ajatteluni perusta, jota ei ole tarvinnut muuttaa. Tuolloin jo oli nähtävillä se tie, joka nyt on johtanut liittovaltiokehitykseen ja kansallisen itsemääräämisoikeuden murtumiseen.

Olen saanut isänmaallisen kasvatuksen. Äänestämistä pidettiin kansalaisvelvollisuutena. Minkään puolueen jäseniä ei silti oltu, toki kotini oli ehkä eniten keskustalaisesti suuntautunut, mutta lähisukulaisenikaan eivät aina ole äänestäneet Keskustaa. Uskoakseni monet omaiseni ovat äänestäneet usein Kokoomustakin. Ranuan mummini puolestaan oli aikanaan kova vennamolainen. Kemijärven poliittisesta historiasta löytyy sukulaisiani, mm. isomummi Huldan isä Frans Eemil Kostamovaara oli aikanaan kunnanvaltuutettu, samoin isoukkini setä K.E. Kaisamatti eli "Lanton Kalle".

Yläasteella opin jotakin vastuunkantamisesta yhteisissä asioissa, kun olin puuhaamassa luokkamme luokkaretkeä. Lukiossa tulin mukaan oppilaskunnan tehtäviin. Kävimme ns. lukiotaistelua eli puolustimme Kemijärven lukion tuolloista sijaintipaikkaa kaupungin keskustassa, mielestämme lukiolla parhaiten soveltuneella paikalla, lyseokouluksi rakennetuissa tiloissa. Olin myös perustamassa Kemijärvelle nuorisoneuvostoa ja toimin sen jäsenenä ensimmäisen toimintakauden aikana.

2002j.jpg

Kemijärven lukiolla keväällä 2002. Oppilaskunnan puheenjohtaja Saara Luoto, ohjaava opettaja Pirkko Gröötilä ja minä. Meillä oli vireä ja (joskus paikkakunnan virkamiesten harmiksi) hyvin aktiivisesti kantaaottava oppilaskunta.

Liityin Suomen Keskustan r.p:n jäseneksi 9.5.2000, pitkälti Esko Ahon presidentinvaalikampanjan innoittamana, samoin kuin äitini. Suomen Keskusta on ainutlaatuinen kansanliike, joka on pysynyt terveellä kansanvaltaisella linjalla vastustaen vuorollaan niin ulkomaista monarkiaa, fasismia kuin kommunismia. Keskustan arvomaailman olen kokenut Suomen puolueista itselleni läheisimmäksi. Alkiolais-kekkoslainen linja on puolueen syytä pitää aina mielessä. Hajautettu, luonnontaloudellinen yhteiskunta ja henkisten, hengellisten ja yhteisöllisten arvojen puolustaminen materialismin ylivaltaa vastaan - siinä kestävät tavoitteet!

Olen ajoittain arvostellut viime vuosina Keskustan toimintaa ja poliittista linjaa. Olen edelleen sitä mieltä, että suuria virheitä on tehty, ja niistä on opittava. Mutta samalla on todettava, että ei maakuntien ääni kuulu minkään muun puolueen kautta niin hyvin kuin Suomen Keskustan. Meidän on vain pidettävä huoli, että aatteellinen perustamme näkyy entistä paremmin poliittisissa teoissamme. Olen kannattanut 2010 ja 2012 puoluekokouksissa Keskustan puheenjohtajaksi tohtori Paavo Väyrystä. Paavon värikkäästä persoonasta on monenlaisia mielipiteitä, mutta kyllä se yhteiskunnallinen linja, jota hän edustaa, olisi nyky-yhteiskunnassamme erittäin tarpeellista toteuttaa.

2002rl.jpg

Äänestämässä ensimmäistä kertaa, 17-vuotiaana, Keskustan kansanedustajaehdokkaista käydyssä jäsenvaalissa Kemijärvellä Osuuspankin kokoustiloissa. Kunnallisjärjestön tuolloinen puheenjohtaja Tarja Perälä vaalivirkailijana.

Kun olin ensimmäistä vuotta lukiossa, tuli äitini valituksi Kemijärven kaupunginvaltuustoon. Tuolloin aloin seurata kotikaupunkini päätöksentekoa. Tulin sitten itsekin mukaan vähitellen järjestötyöhön ja myöhemmin myös Keskustanuorten toimintaan. Ei-poliittisista järjestöistä olen toiminut Kemijärven Suomi-Amerikka Yhdistyksessä sekä kotiseutuyhdistys Kotikiekerössä. Olen myös ollut perustamassa Kemijärvelle edesmenneen kansanedustaja Matti Oskari Lahtelan nimeä kantavaa perinneyhdistystä. Olen kirjoittanut M. O. Lahtelan elämäkerran Lapin Keisari ja tavoitteemme on saada joskus Lahtelaa esittävä muistomerkki Kemijärvelle.

Opiskeluvuosinani en lähtenyt varsinaiseen opiskelijapolitiikkaan tai muutenkaan juuri ylioppilaiden rientoihin mukaan. Lapin Keskustanuorten toimintaan kyllä päädyin Rovaniemellä ja olin siellä vähitellen erilaisissa vastuutehtävissä. Kotikaupungissani Kemijärvellä toimin kirkkovaltuutettuna vuodet 2007-14 ja kaupunginvaltuutettuna 2009-14. Sekä kunnassa että seurakunnassa myrskysi joskus ja välillä oli tyynempää. Koetin tehdä parhaani.

Tärkeimpänä valtakunnallisena luottamustoimenani pidän Suomen ev. lut. kirkon kirkolliskokouksen jäsenyyttä, alkaen keväällä 2012.

bryssel_2004.jpg

Paavo Väyrysen vieraana Brysselissä syksyllä 2004. Olemme persoonina varmasti hyvin erilaisia ihmisiä, mutta useissa peruskysymyksissä omaan samanlaisen ideologisen linjan kuin Paavo Väyrynen, joten minulle on ollut luontevaa tukea häntä useissa eri vaaleissa. Niin Suomi kuin Suomen Keskusta voisivat paremmin, jos Paavo Väyrystä olisi kuunneltu enemmän. Tuolla Brysselin matkalla tapasin myös ensi kertaa kuvassa oikealla näkyvän Susanna Viitalan (myöh. Junttila), josta tuli sitten hyvä yhteistyötoverini ja tukijani monissa vaaleissa.

img_5524.jpg

Luotettu ystävä ja hyvä yhteistyötoveri, Rovaniemellä keskustapolitiikassa vaikuttava Sanna Karhu (o.s. Ruokamo) sekä minä kuvattuna Saarenkylän nuorisoseuran talolla Keskustan Lapin piirin kokouksessa keväällä 2010. Koen itseni todella etuoikeutetuksi, kun olen saanut monia uskottuja ystäviä poliittisesta toiminnasta.

022.jpg

Hyvä ystävä ja puoluetoveri, rovaniemeläinen keskusta-aktiivi Lasse Kontiola ja minä Keskustan Lapin piiritoimistolla Rovaniemellä kesällä 2012. Piiritoimistolla olen ollut monessa eri roolissa, välillä työntekijänä ja välissä luottamushenkilönä, joskus tavallisena "rivijäsenenä".

Paavo Väyrynen sanoi eräässä puoluekokouksessa, että hänen on helpompi luetella huonoja kuin hyviä puoliaan. Niin minullekin olisi luontevalta ja kovin ihanteellisen kuvan antaminen itsestään tuntuu valheelliselta. Sokrateen sanoin: "Tiedon korkein aste on oman tietämättömyytensä tajuaminen." Tunnustan olevani särmikäs persoona, temperamentistaan tunnettujen sukuhaarojen yhdistelmä. Joskus olen käyttänyt kovempaa kieltä kuin on ollut tarpeen. Julkisessa toiminnassa kuten elämässä yleensäkin olen tehnyt joskus virhearvioita. Pyrin kaikesta oppimaan, muiden tehtävä on arvioida, miten siinä onnistun.

Arvoiltani olen monien mielestä varmaan hyvin konservatiivi, raittiusaatteessani olen yhtä tiukka kuin Johannes Virolainen, ja kun katsoo, miten paljon pahaa alkoholinkäyttö maailmassa aiheuttaa, niin olen tyytyväinen valintaani. Ja jos johonkin olen tyytyväinen tekemisissä, niin siitä että olen yhteiskunnallisessa toiminnassani pyrkinyt parhaani mukaan pitämään kiinni periaatteistani ja pistänyt itseni likoon oikeaksi kokemiani asioita ajaessani välittämättä siitä, mitä seurauksia itselleni mahdollisesti koituu. Kemijärven ajoittain valitettavan riitaisessa päätöksenteossakin halusin toimia omantuntoni mukaan ja tuonut asioita suljettujen ovien takaa julkisuuteen - joskus joutuen sen johdosta melkoiseen pyöritykseen. Mutta tärkeintä on olla aina sovussa oman omantuntonsa kanssa.

Palkitsevimpia hetkiä yhteisten asioiden hoitamisessa ovat olleet ne kokemukset, jolloin saanut kannustavaa palautetta ihmisiltä. Kun joku on tullut kiittämään pitämästäni puheesta tai jostakin poliittisesta toimenpiteestä, jota olen edistänyt. Tämä tavallisilta ihmisiltä tullut kiitos on se, jonka auttaa minua jaksamaan.

017.jpg

Elokuusta 2011 alkaen olen työskennellyt kotiseutuani Itä-Lappia edustavan kansanedustaja, varatuomari Eeva-Maria Maijalan eduskunta-avustajana. Työskentelen etupäässä ns. maakunta-avustajana. Keväällä 2015 Maijala tuli uudelleen valituksi eduskuntaan. Vaalityö oli rankka kokemus, ehdokkaiden keskinäinen kilpailu oli kovaa ja Maijala sai aivohalvauksen päivä ennen vaalikampanjan aloittamista. Mutta kaikesta tästä selvittiin ja äänimäärä nousi yli 800 äänellä.

006.jpg

Vaalivirkailijana Keskustan jäsenäänestyksessä keväällä 2012 Keskustan Lapin piiritoimistolla. Kuvassa takana piirin toiminnanjohtaja Pekka Lehto ja utsjokelainen aatetoveri Seppo Punna.

Vaaleja, joissa olen ollut ehdokkaana

KIRKOLLISKOKOUKSEN MAALLIKKOJÄSENTEN VAALI 2016

Tulin valituksi toiselle kaudelle kirkolliskokoukseen Oulun hiippakunnasta. Olin ainoa läpimenijä ehdokaslistaltamme Pohjantähden Alla - Keskusta ja sitoutumattomat. Kaikista vaalipiirin ehdokkaista sain toiseksi eniten ääniä.

SEURAKUNTAVAALIT 2014

Lapin_Kansaan.png

Muutin elokuussa 2014 Rovaniemelle ja lähdin ehdokkaaksi syksyn seurakuntavaaleihin. Oli melkoinen haaste olla ehdokkaana uudella ja paljon Kemijärveä suuremmalla paikkakunnalla, jossa en ollut lainkaan yhtä tunnettu. Monien vaalityötä tehneiden kannattajieni tuella tulin kuitenkin valituksi. Sain 126 ääntä, jolla tulin Keskustan ehdokaslistan toiselle sijalle ja koko seurakunnan äänimäärissä viidenneksi.

POHJOLAN OSUUSPANKIN EDUSTAJISTON VAALI 2013

Minut valittiin Pohjolan Osuuspankin edustajistoon keväällä 2013. Sain 153 ääntä ja olin ainoa valituksi tullut viisihenkiseltä ehdokaslistaltamme. Vaalitulosta on ollut vaikea analysoida, sillä pankista ei annettu minulle tietoja muiden äänimääristä. Pidin menettelyä käsittämättömänä.

KUNNALLISVAALIT 2012

Olin Kemijärvellä ehdokkaana toistamiseen kunnallisvaaleissa ja tulin valituksi uudelleen 113 äänellä. Kauteni päättyi elokuussa 2014, kun muutin Rovaniemelle. Päätös oli minulle vaikea, mutta tulin siihen tulokseen, että voin tehdä enemmän myös Itä-Lapin hyväksi jossain muussa roolissa kuin Kemijärven kaupunginvaltuutettuna.

KIRKOLLISKOKOUKSEN MAALLIKKOJÄSENTEN VAALI 2012

Tulin valituksi kirkolliskokoukseen toisella yrittämällä. Sain keskustataustaisen Kirkko Keskellä Arkea -ehdokaslistan ehdokkaista toiseksi eniten ääniä. Listaltamme valittiin kolme ehdokasta. Kaikkiaan Oulun hiippakunnasta valittiin kirkolliskokoukseen kahdeksan maallikkoedustajaa.

SEURAKUNTAVAALIT 2010

srk-vaalit_2010.jpg

Sain jatkokauden kirkkovaltuustoon marraskuussa 2010 käydyissä seurakuntavaaleissa. Sain 242 ääntä ja olin Kemijärven ja koko Lapin ääniharava. Vaalikauden alussa tulin valituksi kirkkovaltuuston puheenjohtajaksi.

KUNNALLISVAALIT 2008

vaalit2008.jpg

Lokakuun 2008 kunnallisvaalit käytiin Kemijärvellä raskaissa tunnelmissa. Taustalla vaikutti suuren työllistäjä lähteminen paikkakunnalta. Keskusta menetti kaksi valtuustopaikkaa. Sain itse 68 ääntä ja tulin valituksi valtuustoon. Emmin pitkään ehdokkaaksi lähtemistä, koska myös äitini oli ehdokkaana enkä halunnut hajottaa ääniä. Äitini tuli kuitenkin valituksi.

KIRKOLLISKOKOUKSEN MAALLIKKOJÄSENTEN VAALI 2008

Olin ensi kertaa ehdokkaana kirkolliskokouksen maallikkojäsenten vaalissa keväällä 2008. En tullut valituksi, äänimäärä riitti 3. varasijalle.

SEURAKUNTAVAALIT 2006

srk-vaalimainos_2006.jpg

Lähdin ensi kertaa ehdokkaaksi seurakuntavaaleihin 22-vuotiaana syksyllä 2006. Tulin valituksi 97 äänellä, ja olin vaalien ääniharava.