Puhe kaupunginvaltuustossa 12.4.2012

Käsiteltiin Kemijärven kaupungin lausunnon antamista ns. Virkkusen kuntauudistukseen.

Vaikka meillä ei olekaan tänään ollut kovin monta asiakohtaa kokouksen esityslistalla, niin tämä asia, jota nyt käsittelemme on kenties tärkein koko tämän valtuustokauden ratkaisuista. Me otamme tässä nyt kemijärveläisten edustajina kantaa hyvin suureen periaatteelliseen kysymykseen. Suhtaudummeko myönteisesti tähän kunnallishallinnon rakenne -työryhmän selvitykseen – ja ennen kaikkea siihen ideologiaan, johon tämä
selvitys ja sen takana olevat poliittiset toimijat nojaavat.

Maan nykyinen hallitus linjasi viime syksynä, että hyvinvointiyhteiskunnan pelastamiseksi kuntauudistus on pakko tehdä. Olen samaa mieltä siitä, että uudistuksia tarvitaan. Mutta kestäviä, yhteiskuntarakenteemme ja kulttuurimme kanssa sopusoinnussa olevia uudistuksia ei tehdä pakolla ja sanelulla, ministeriön virkamiesten kirjoituspöytien takaa, Suomea vain
Kehä Kolmosen sisäpuolelta tarkastelemalla.

Nyt meille ollaan tarjoamassa vaihtoehdotonta mallia Suomen uudeksi kuntakartaksi. Jyrki Katainen on arvioinut, että Suomeen jää tämän hallituskauden jäljiltä sata kuntaa. Joidenkin mielestä tämäkin tuntuu olevan liikaa. Ilman pakkoliitoksia tällainen ei tietenkään ole mahdollista ja toivottavasti me kaikki pohjoisen ihmiset sentään pakkoa vastustamme. Kyseessä on nyt ideologinen hanke – maaseutu, pienyhteisöt, hajautettu yhteiskunta ja lähidemokratia ovat tulilinjalla.

Palveluita tämä pakkoliitoshanke ei turvaa. Lasten koulumatkat eivät lyhene kuntarajoja poistamalla. Sairaat tarvitsevat samanlaista hoitoa niin pienissä kuin suurissa kunnissa. Eikä se meidän perustavanlaatuisin ongelmamme, väestökato, poistu kuntarajojen myötä. Lapsia ei synny kuntaliitoksilla – kuten kansanedustaja Anne Kalmari totesi, niitä syntyy aivan toisenlaisilla liitoksilla!

Myös tämän hankkeen toteuttamistapa on suorastaan järkyttävä, lähestulkoon neuvostohenkinen. Akatemiaprofessori Kaarlo Tuori on kuvannut sitä demokratian irvikuvaksi ja on tuonut esiin huolensa kunnallisen demokratian kaventumisesta ja paikallisidentiteetin murentumisesta. Tunnettu hallinto-oikeuden asiantuntija, professori Olli Mäenpää puolestaan on lausunut mm. seuraavaa: ” Nyt on etukäteen päätetty, että kuntien kokoa suurennetaan reippaasti. Vaihtoehtoja ei ole. Suuret kunnat eivät kuitenkaan ole välttämättä pieniä tehokkaampia.” ja lisäksi: ”Kuntarakenteen uudistamisessa on lähdetty väärästä päästä puuhun: järkevä lainsäätäjä ei voi kerta kaikkiaan toimia näin”.
 
Minulla oli tänään muuten tilaisuus keskustella eräässä eteläsuomalaisessa liitoskunnassa hallinnon suunnittelijana työskennelleen hyvän ystäväni kanssa. Hän ihmetteli suuresti tämän hankkeen lähtökohtaa, että ainoa tapa järjestää palveluja kattavasti olisi kuntarajojen muuttelu. Hänen mukaansa parempi tapa olisi lähteä puhtaalta pohjalta rakentamaan alueelle sopivinta mallia, mitään etukäteen pois sulkematta.
 
On ihmeellistä, että esimerkiksi maakuntamalli, jossa kuntien itsehallinto ja demokratia sekä edellytykset elinkeinojen kehittämiseen säilyvät, mutta taakkaa jaetaan maakunnan kanssa, on haluttu sivuuttaa. Eräitä suuren väestöpohjan edellyttämiä tehtäviä kun voisi harkita siirrettäväksi demokraattisesti valitun maakuntahallinnon vastuulle.
 
Tämä kysely, jonka olemme saaneet vastattavaksemme, osoittaa hyvin, miten epädemokraattisesta prosessista on kyse. Esimerkiksi eräs kysymyksistä kuuluu ”Mistä ajankohdasta lukien kuntaliitokset voitaisiin toteuttaa alueellanne?” Vaihtoehdoiksi on annettu viisi vuosilukua. Sellaista vaihtoehtoa, että kuntaliitokset eivät ole ensisijainen keino alueen kuntayhteistyön ja palveluiden parantamiseksi, niin sellaista vaihtoehtoa ei ole.
 
Entinen kunta- ja alueministeri Tapani Tölli vertasi tätä kysymystä johdattelevuudessaan eräässä koulussa pidetyn kotitaloustunnin kokeen kysymykseen: ”Ovatko vitamiinit terveellisiä ja miksi ovat?”
 
Hyvät valtuutetut! Sanommeko me kyllä kuntajakoselvityksille ja kuntaliitoksille tällaisen menettelyn pohjalta? Ja voimmeko silloin sanoa edustavamme hyvin kuntalaisten etua ja Kemijärven ja koko Itä-Lapin onnellisempaa tulevaisuutta?
 
Olen saanut kuulla, että vastustan tätä kuntamyllerystä sen takia, että sitä olisi esittelemässä ”vääränvärinen” ministeri. Että tämä olisi oppositiopolitiikkaa. Tähän voin todeta, että enpä tunne monta keskustalaista, ainakaan täällä Lapissa, joka olisi tehnyt viime presidentinvaalien toisella kierroksella niin paljon työtä kuin minä sen hyväksi, että Kokoomuksen ehdokas valittaisiin presidentiksi.
 
Poliitikassa on oltava rohkeutta tunnustaa myös toisen ideologian edustajan näkökannan oikeellisuus ja tukea sitä silloin, kun se on ihmisille hyväksi. Mutta on oltava myös rohkeutta vastustaa sellaisia esityksiä, jotka ovat meille vahingollisia ja meidän alueelliset erityisolomme sivuuttavia – silloinkin, kun oman poliittisen liikkeemme johto sellaisia olisi tukemassa. Sillä tässä valtuustosalissa me edustamme ensisijaisesti valitsijoitamme, kemijärveläisiä, ja heidän etuaan meidän on ajettava silloinkin, kun se johtaisi meidät vastatusten oman puolueemme johdon ja ministereiden kanssa. Niin me keskustalaiset olemme muuten täällä joskus joutuneet tekemäänkin.
 
Jos vastaamme kyllä vastauslomakkeen 1. osan 3. osin kohtiin 1 ja 2, on se periaatteellinen kannanotto sen puolesta, että tämän rakennetyöryhmän epädemokraattinen raportti voidaan ottaa kuntayhteistyön pohjaksi alueellamme. Pelkosenniemi ja Savukoski ovat jo selkeästi kantansa ilmaisseet. Nyt on meidän vuoromme.
 
Kuntayhteistyötä tarvitaan ja sen kehittämiseksi on paljon tekemätöntä työtä. Mutta ei pakkoliitosten eikä keskittämisideologioiden tietä käyden. Tämä Suomen uusi kuntakartta, joka ampuu kohti isiltämme perittyä elämänmuotoa, ansaitsee paikkansa roskakorissa.
 
Edellä kerrottujen perusteiden nojalla kannatan valtuutettu Kyyhkysen tekemää esitystä.