Mummin syntymäpäiviltä

Kirjoitukseni Koillis-Lappi -lehdessä 75-vuotissyntymäpäivän johdosta

else75.jpg

Entinen asuntolanhoitaja Else Kaisanlahti täyttää 75 vuotta 25.6. Kemijärvellä. Mitään syntymäpäiväjuhlallisuuksia päivänsankari ei järjestä. Elsen tuntevat tietävät, että hienot kekkerit juhlapuheineen ja maljannostoineen eivät ole oikein hänen juttunsa. Ystävät ovat tietysti milloin vain tervetulleita käymään kylässä, kuten tähänkin asti. Ainoana lapsenlapsena haluan tervehtiä isoäitiäni tämän kirjoituksen myötä.

Pohjoissuomalaisista talonpoikais- ja säätyläissuvuista, isän puolelta myös savolaisista uudisraivaajasuvuista polveutuva Else Kaisanlahti syntyi 25.6.1932 Kemijärven Särkikankaalla Pohjalaisen kamarissa, koneasiamies Akseli Huttusen (1900–73) ja hänen vaimonsa Hulda o.s. Myllärin (1905–90) kuusilapsisen perheen kolmantena lapsena. Maallista omaisuutta ei Huttusen mökissä liikoja ollut ja markka piti repiä sieltä, mistä sen sai. Isä ajeli polkupyörällään ympäri Lappia kaupaten ompelukoneita ja vakuutuksia. Suurena humoristina tunnettu Akseli-isä tosin muistutti, että raha ei ole ihmisen arvon mitta: ”Mie olen aina ollut aineellisesti köyhä, mutta en henkisesti. Se, joka on henkisesti köyhä, on todella köyhä.”

Else valmistui asuntolanhoitajaksi Kemijärven seminaarista vuonna 1951. Ensimmäinen työpaikka oli Kuusamon Säkkilänvaaran koulun asuntolassa. Oli melkoinen koettelemus 19-vuotiaalle joutua vastuuseen paristakymmenestä lapsesta alkeellisiin oloihin. Aamuisin joutui heräämään puoli viideltä ja vapaata oli vain kerran kuussa. Itku ei auttanut, vaan oli pakko kovettua ja työ alkoi sujua. Säkkilässä vietetyn vuoden jälkeen Else työskenteli asuntolanhoitajana Kemijärven Kuusivaarassa 1952–56, Sallan Märkäjärvellä 1956–57, Kemijärven Hyypiössä 1957–64 ja Kemijärven Luusuassa 1964–75. Kun koulukuljetukset ajoivat koulujen asuntolat historiaan, hoiti Else tuntiopettajan viransijaisuuksia Kemijärvellä vuoteen 1992 saakka.

Elämäntoverinsa Else kohtasi keväällä 1959. Else oli Hyypiössä asuntolanhoitajana ja kävi maidonhakumatkalla Rovalan porotilalla. Tehdessään jo lähtöä tuli Heino juuri porometsästä kotiin ja kävi saattelemassa asuntolanhoitajan portille. Heino sanoi, että saa käydä toistekin. Heinäkuussa mentiin jo kihloihin ja joulukuussa käytiin Heikki Rosman edessä Kemijärven pappilassa. Yksitoista kuukautta häiden jälkeen syntyi ainoa tytär Tarja. Isoäiti Elsestä tuli, kun tyttärenpoika syntyi lokakuussa 1984.

Vuodesta 1975 lähtien Else ja Heino ovat asuneet Kemijärven Särkikankaalla Elsen vanhassa kotitalossaan, jonka ostivat joitakin vuosia aikaisemmin talon jouduttua sitä ennen vieraille. Kesäisin aikaa on vietetty myös kesäasunnoilla Martinvaarassa ja Rovajärvellä. Ehdotonta raittiutta ja muutoinkin terveitä elämäntapoja noudattava Else pitää kuntoaan yllä lenkkeilemällä säännöllisesti.

Allekirjoittanut voi todeta, että isoäitini merkitys varsinkin lapsuudessani ja kasvatuksessani on ollut hyvin voimakas. Siihen, mitä minusta on tullut, on hänellä ollut suuri vaikutus. Lapsena minua ei laitettu tarhaan, vaan vietin päiväni isovanhempien hoidossa. Kristillinen usko on Elselle tärkeä asia ja hän opetti minut lukemaan iltarukouksen, käymään kirkossa ja luottamaan vaikeissakin elämänvaiheissa Jumalan johdatukseen. Uskonasioita ei kuitenkaan koskaan tuputettu eikä uskoa harjoitettu ahdasmielisesti.

Kolmevuotiaana Else oli istunut isänsä selässä olevassa konttirepussa, pää pilkisti repun suusta. Isä taittoi matkaa jalan, töiden vuoksi piti silloin asua tiettömien taipaleiden takana. Kärväsvaaran laella Akseli oli huudahtanut: ”Kato sie Else maailmaa!” Tämän isänsä pyynnön Else on toteuttanut, sillä hän on koko ikänsä harrastanut matkailua. Kun alkoi saada omaa rahaa, Else teki jo nuorena ystävättäriensä kanssa rengasmatkoja kotimaassa. Kesäisin kuljettiin linja-autoilla, junilla, joskus jopa sisävesilaivoilla ja lentokoneella ja yövyttiin retkeilymajoissa.

Sitten kun minä olen tullut kuvaan mukaan, olemme tehneet isoäidin kanssa kymmeniä matkoja niin kotimaassa kuin ulkomailla. Else on tähän päivään mennessä vieraillut yhteensä 27 valtiossa. Viimeksi kävimme tänä keväänä Pariisissa. Euroopan suurkaupungit on melko tarkkaan kierretty ja ne matkat eivät olekaan mitään rannalla makaamista, vaan aktiivista tutustumista matkakohteen nähtävyyksiin ja paikalliseen elämänmenoon. Osa matkoista on sitten ollut perinteisempiä turistimatkoja Kreikan saaristoon ja Kanarialle. Olemme tehneet myös joitakin kaukomatkoja, Kiinaan, Intiaan ja Arabiemiraatteihin. Ja suuremmitta kommelluksitta on yleensä selvitty, mitä nyt kerran heitettiin junasta Tunisiassa keskelle autiomaata, kun oli menty väärään junaan.

Toivotan Else-mummille paljon onnea merkkipäivän johdosta! Vaikka Else onkin sanonut, että syntymäpäivää ei tarvitse muistaa, niin enhän minä ennenkään ole kieltoja uskonut, ja isoäitini kunniaksi olen kirjoittanut pienen kirjan, johon on koottu välähdyksiä hänen elämänsä varrelta ja erityisesti muistoja tekemiltämme lomamatkoilta.

tyttärenpoika Janne

kansi.jpg

Kirjoitukseni paikallislehti Koti-Lapissa mummin 80-vuotispäiväksi

190.jpg

Else Kaisanlahti 80-vuotissyntymäpäivänään 25.6.2012 Kemijärvellä, lapsuusmaisemissaan Pöyliöjärven rannalla.


Synnyit Kemijärven Särkikankaalla, Pohjalaisen mökin yläkerrassa, juhannuksen 1932 seuduilla. Pian on siis pyöreiden vuosien aika. Et ole pitänyt suurista juhlista ja huomionosoituksista, mutta halusin silti kunnioittaa merkkipäivääsi myös näin julkisesti muutamalla rivillä.

Kasvatuksessani olet ollut keskeinen henkilö. Olen joskus ihmisille tokaissutkin, että jos minussa on moittitavaa, niin syyttäkää mummia, ja jos kiitettävää, niin kiittäkää häntä.

Kerroit usein tarinoita varhaisvuosistasi, työstäsi asuntolanhoitajana ja ennen kaikkea isästäsi. Tuosta mahtavasta Akseli Huttusesta, joka kuoli ennen syntymääni, mutta joka tuli kertomustesi perusteella kuin perheenjäseneksi ja lapsuuteni sankariksi. Isoukkini Akseli – pieni, pyöreä ja sanavalmis mies, joka kierteli vakuutus- ja koneasiamiehenä ympäri Lappia ja ajautui monenlaisiin kommelluksiin.

Akseli oli sotaveteraani, jatkosodan invalidi. Nuorena hän oli mukana vapaussodan melskeissä, ehtipä osallistua siihen niin punaisten kuin valkoistenkin puolella – siihen ei ole moni Suomessa pystynyt!

Kun olet kertonut elämästäsi, et maalannut siitä kiiltokuvaa. Muistelit, millaista oli köyhän perheen lapsena, ajoittain hyvin haasteellisissa olosuhteissa. Muistelit millainen karu kokemus oli ensimmäinen työpaikkasi nuorena asuntolanhoitajana, vastata kahdestakymmenestä lapsesta 19-vuotiaana alkeellisissa olosuhteissa.

Sellaisia ihmisiähän riittää, jotka eivät kestä puhua kipeistä asioista ja jotka sallivat kerrottavan suvustaan ja vaelluksestaan vain aurinkoisien päivien muistoja. Mutta Sinä kerroit ja opetit, ettei asioita saa hautoa sisällään. Eiväthän valoisat päivät miltään tunnu, jos niitä ei osaa varjokohtiin verrata. Siinä opin myös ymmärtämään paremmin itseäni, kun sain tutustua juuriini.

Mitä muuta opin varhaisvuosinani? Olet pitänyt tärkeänä työnteon ja rehellisyyden ihanteita. Sinä ja Heino-ukki olette tehneet kovaa työtä vuosikymmenet. Työtä tekeviltä ei leipä lopu.

Sain oppia jo varhain myös sen, mikä merkitys on kristinuskolla. Emme olleet kenties aktiiviseurakuntalaisia, mutta opetit minulle kirkossa käynnin, iltarukouksen ja sen, että kaikissa tilanteissa voi kääntyä elävän Jumalan puoleen. Ja että elämä ei pääty kuolemaan. Sen vakaumuksen olit saanut omasta  lapsuudenkodistasi – ja sen juuret kantautuivat ajalle, jolloin isovanhempasi olivat tulleet 1800-luvun lopulla pohjoisen kristillisen herätyksen piiriin.

Omalla esimerkilläsi opetit myös ehdottoman raittiuden ihanteen. Jokainen päivä kirkkain katsein. En muista, että olisit koskaan käskenyt tai edes toivonut minua valitsemaan samat periaatteet. Mutta päädyin silti samaan ratkaisuun.

Mitä muuta olen saanut henkiseksi perinnöksi? Vastuunkannon läheisistä, kunnioituksen edellispolvien työtä kohtaan. Itse täytit neljännen käskyn velvoituksen esimerkillisellä tavalla. Et pitänyt ääntä siitä, paljonko huolehdit vanhemmistasi. Ei ollut huonoa omaatuntoa, joka olisi pakottanut todistelemaan. Näin sen lapsena, kun olit aina hälytysvalmiudessa lähtemään Rovaniemelle, jos äitisi soitti terveytensä heikentyessä. Ainakin kerran muistan, että lähdimme keskellä yötä ja minut pedattiin nukkumaan takapenkille.

Opetit myös sen, että elämässä tulee olla muutakin kuin se, mikä näkyy kotipirtin ikkunasta. Olihan isäsi sanonut Sinulle, kun kolmivuotiaana olit isän selässä konttirepussa, pää repun suusta pilkistäen, että ”katohan sie, Else, maailmaa!” Olitte silloin Kärväsvaaran laella. Ja niinkin oli Akseli neuvonut, että ei pidä jäädä lattianrakoja tuijottamaan, jos mieli on maassa. Aina ylös ja eteenpäin!

Jo nuorena aloitit matkailuharrastuksen. Kotimaassa kiersit hyvien lapsuusystäviesi kanssa rengasmatkoilla. Myöhemmällä iällä olet tehnyt paljon ulkomaanmatkoja, tutustunut elämänmenoon vieraiden kulttuurien parissa. Viime vuosina minä olen ollut yleensä mukana näillä matkoilla. Ensimmäinen ulkomaanmatkamme oli äitini ja Terttu-sisaresi kanssa tehty Kreetan-matka vuonna 1991. Sen jälkeen olet vieraillut 31 eri valtiossa, pääosin Euroopan maissa, mutta myös Kiinassa, Intiassa, Arabiemiraateissa ja Yhdysvalloissa.

Armorikkaita vuosia ja monia maita käytäväksi edelleen – kiitollisuudella toivottaen,

tyttärenpoika Janne